#91

Heipä hei. Olen viettänyt arkipäivät töissä edelliset kaksi viikkoa, joista toisen kokonaan ilman kemikaaleja. Olen odotellut, milloin vieroitusoireet alkavat kunnolla ja sitä, milloin olo alkaa tuntua samalta kuin ennen venlojen käyttöä. Odottelen molempia edelleen.

Töissä kaikki on sujunut oikein hienosti, ainoastaan nukkumaanmeno on tuottanut vaikeuksia. On hankalaa mennä kympiltä sänkyyn. Työ, ja työssäkäynti ylipäätään, tuntuvat yllättävän rennolta, mutta työpäivän jälkeen tuntuu, etten jaksa enää mitään. Viikonlopuiksi olen suunnitellut kaikenlaista pientä puuhaa, mutta vitut, en minä jaksa. Tänään sentään korkkasin jääkaapissa jo hyvän aikaa muhineet alkoholijuomat, ja rupesin rentoutumaan. Kaiken relaamisen esteenä tai hidasteena olleet aikeet hylkäsin, tai lykkäsin myöhemmäksi. En periaatteessa ole kovinkaan työteliäs eli aikaansaava ihminen, mutta stressaan tekemättömistä asioista liiaksi. Pitäisi kai yrittää löytää jonkinlainen, omaa hyvinvointia palveleva rutiini, jonka mukaan toimia. Esimerkkinä voisin mainita mallin, jossa arkipäivisin käydään duunissa ja suoritetaan kaikenlaisia velvollisuuksia, ja viikonloppuna unohdetaan kaikki rutiinit, pakkopaskat ja tehdään asiat enemmän fiilispohjalta. Eräänlaisen kaksoiselämän pyörittäminen, siis. Monellehan tuo onkin jo arkea, kun taas toiset elävät helvetin rienaamien aikataulujensa kanssa viikonloppuisinkin.

Tällä hetkellä oleskelen murrosvaiheessa, jossa yritetään sopeutua uuteen eikä oikein osata kunnolla irtautua vanhasta. Olen kuitenkin hiljalleen alkanut hyväksyä tiettyjä ajatuksia, jotka ovat pyörineet mielessäni jonkin aikaa. Tuntuu koko ajan selvemmältä mihin haluan pyrkiä ja mihin en. Odottelen pääsykoekirjojen ja -vaatimusten julkaisua, ja aion nyt ihan sillai aikuisten oikeasti päästä opiskelemaan. Alkaa näyttää myös koko ajan epätodennäköisemmältä, että jään nykyiseen asuinkaupunkiin ensi kesän jälkeen. En ole tosin vielä tehnyt minkäänlaisia varasuunnitelmia sen varalta, etten pääse hakemaani oppilaitokseen. Pitää katsella.

Olen pyöritellyt päässäni vaikka mitä ajatuksia, jotkut ovat ihan asiallisia, mutta toiset ovat täyttä kakkaa. Minkä perusteella ihminen ylipäätään suunnittelee tulevaisuuttaan? Elämähän on kuin helvetin monimutkainen, ja välillä äärimmäisen vittumainen palapeli; juuri kun löytää oikean palasen ja alkaa asettaa sitä paikoilleen, huomaa kuinka tausta onkin muuttunut eikä osanen sovikaan enää siihen paikaan, mihin oli sen suunnitellut laittavansa. Onko mitään mieltä suunnitella kun ei koskaan tiedä mitä helvettiä seuraavaksi tapahtuu? Kaikkihan perustuu todennäköisyyksiin ja likiarvioihin luottamiseen. Ymmärrän esimerkiksi pokerin matemaattista puolta, mutta silti perustan päätökseni enemmän intuitioon, jonka olen havainnut toimivaksi ratkaisuksi. Käyttäytymismallia olisi ehkä viisainta soveltaa myös oikeaan elämään.

Elän periaatteessa sosiaalisempaa elämää kuin aikoihin, mutta samalla tunnen etääntyväni ihmisistä. Arjessa ei ilmeisesti riitä tarpeeksi virikkeitä olla pohtimatta asioita. Olen alkanut miettiä eräiden ihmisten funktioita elämässäni, ja mitä enemmän mietin, sitä ikävämpiin päätelmiin tulen. Mietin heidän persoonallisuuden kehittymistä tai kehittymättömyyttä, enkä aina näe kovinkaan kaksisuuntaista tulevaisuutta heidän kanssa. Tuntuu kuin olisin liima, joka epätoivoisesti pitää erilleen kasvavaa ihmissuhdetta yhdessä.

Tunnen olevani paremmin selvillä joistakin asioista, mutta hieman hukassa toisista. Eikö se ole elämää? Jotkuthan puhuvat elämän tai maailmankaikkeuden vakioista. En oikeasti jaksa nyt miettiä tai kirjoittaa tämän enempää aiheesta, tai muustakaan. Mullahan pitäis olla nyt lomaa, vittu hä.

Veloissa, taas.

Parina edellisenä aamuna olen päässyt kohtuullisen aikaisin ylös, mutta putki katkesi melko tylysti tämän yön valvomisen takia. Sänkyyn mennessä olo tuntui levolliselta, mutta kun pääsin makuuasentoon, mielen valtasivat kaikenlaiset oudot ajatukset. Eivät ne olleet edes mitenkään ahdistavia, itse asiassa joillekin jutuille vähän repeilinkin. Terve meininki kun makaa yksin sängyssä ja naureskelee. Pyöriskelin jonkin aikaa, kunnes vittuunnuin ja aloin lukea. Kokeilin vielä nukkumista, mutta koko yritys tuntui turhaalta; levoton olo toi mieleen aiemmat nukahtamisongelmat, jolloin oli juuri samankaltainen olotila.

Luovutin, nousin ylös ja keitin kahvit. Nyt istuskelen koneella ja pohdiskelen yrittäisinkö valvoa ja lähteä vaikka kävelemään kaupassa kun se aukeaa. Myöhemmin voisin kokeilla nukkua ja asettaa puhelimen herättämään muutaman tunnin jälkeen. Olen kyllä toisaalta tehnyt niin monesti aikaisemminkin ja yleensä olen helvetin väsynyt koko päivän ja illalla piristyn sopivasti eikä uni tule. Periaatteessa aivan sama miten tänä viikonloppuna nukkuu - maanantaina pitää kuitenkin olla kasilta duunissa, ja sitä seuraavana päivänä ja sitä seuraavana... Työssäkäynti ja rutiinit luultavasti korjaavat rytmin automaattisesti, ainakin jossain vaiheessa. Luultavasti joudun jonkin aikaa kärvistellä univajeen kiusaamana.

Töihin paluu ei sinänsä stressaa hirveästi vaikka niin voisi luulla. Paikka on kuitenkin sama kuin ennenkin, ja ainakin osa työntekijöistä on samoja. Oikeasti paikka ei edes ole sama, mutta sijaitsee samassa rakennuksessa, kerros vain on vaihtunut. Enkä minä tiedä ketä siellä on töissä, lukuunottamatta esimiestä, joka on nainen eli esinainen; ja hänen lisäksi ainakin yksi sama työntekijä siellä pitäisi olla kuin keväällä/kesällä. Ensimmäinen päivä tietysti hieman ahdistaa, koska siihen liittyy varmasti kaikenlaista erityistä, jälleennäkemiseen liittyvää interaktiota, kuten kuulumisten vaihtoa. Ehkä pitäisi napata noita uusia nappeja aamulla ennen lähtöä.

Taidan valvoa ja mikäli alkaa väsyttää niin laitan nukkumaan. Ehkä jatkan kirjan lukemista ja käyn tosiaan siellä kaupassa käppäilemässä. Pääsen ehkä sanomaan kassahenkilölle huomenet vaikka en ole edes nukkunut. Kauankohan siitä on aikaa, kun se oli vielä arkipäivää... Siis kasiksi kauppaan ostoksille, kämpille joksikin aikaa notkumaan ja nukkumaan siinä 9/10 aikaan, ja ylös joskus illalla. Talvella ei paljoa päivänvaloa nähty. Paitsi silloin aamuisin kauppareissulla. Sehän olikin oikeastaan siinä mielessä parempi rytmi kuin esimerkiksi kuudelta nukkumaanmeno ja kolmelta nousu. Sentään aamulla ehti olla valoisan aikaan hereillä.

Loppuun ihq biisi, vaikka ei taidakaan olla sunnuntai-iltapäivä.

Jotakin parempaa

Kun saa jotain haluamaansa positiivista muutosta kaiken harmaan elämättömyyden keskelle, tuntuu kuin asiat voisivatkin alkaa sujua. Olen saanut mieluisaa postia, raha-asiat ovat paremmalla tolalla ja työt alkaa ensi viikolla. Naista en ole sentään löytänyt, mutta ei sen ole niin väliä - tuskin olisin edes valmis mihinkään sellaiseen. Pienet askeleet riittävät minulle, kunhan suunta on oikea.

Hieman pienemmätkin askeleet voivat tuntua henkisesti suurilta harppauksilta. Ensimmäiset miniaskeleet kohti mentaalisia jättiharppauksia olisi hoitaa käytännön asioita, jotka ovat jääneet lojumaan pitkin kämppää - kirjaimellisesti. Olen elänyt oman saamattomuuteni keskellä.

Heräsin, epätavanomaisesti, jo kolmen aikoihin. Enhän minä ole kuukausiin edes laittanut siihen mennessä nukkumaan. Taidan yrittää pysytellä hereillä, jotta unirytmi muuttuisi eikä olisi sitten töitten alettua niin hankalaa. Jossain vaiheessa kokeilen jättää Venlafaxinin kokonaan pois aamupalasta ja kokeilla Propralia.

Löysin vielä entisessä asunnossa asuessani paperinipun, jollaista en muista saaneeni. Todennäköisesti se on peräisin joltain terapeutintapaiselta, joiden luona olen käynyt. Voisin vihdoinkin lukaista sen läpi, siistiä asuntoa, katsella aamuohjelmia ja odottaa, että pääsen kaupungille asioimaan.

_

Hain tänään uuden reseptin ja napit - sain siis vihdoinkin itseni ylös tarpeeksi aikaisin. Laitoin herätyksen kahdeksitoista ja pääsin ylös joskus ennen yhtä. On ollut koko ajan vain vaikeampaa nousta ylös. Olen taas alkanut nähdä ahdistavia unia menneisyyteen liittyvistä asioista. Olo on muutenkin ollut viime päivinä surkea. Ahdistaa jatkuvasti. Välillä sentään vitutus on tuonut vaihtelua olotilaan.

Kaveri meinasi tulla viikonloppuna käymään. On mukavaa kun pääsee tässäkin kuussa juttelemaan ihmisen kanssa livenä. Eiku hetkinen, taisin jutella naapurin kanssa, ja kyllähän sen syyskuuta täytyi olla. En ole oikein mistään varma. Ajantaju tuntuu kadonneen. Huomenna on taas perjantai. Tai siis tänäänhän se on. Nyt on perjantai. Tuntuu kuin jatkuvasti huomaisin, että viikonloppu on alkamassa. Sain sentään nuo lääkkeet haettua. Juurikaan muuta en ole tehnyt. Töistäkään ei ole kuulunut tällä viikolla mitään. Tuskin pääsen.

Nikotiininesteetkin alkavat olla lopuillaan, ja mikäli uusi satsi ei tule huomenna postissa, taidan sortua viikonloppuna röökiin. Ehkä ostan kaljaa, viinaa, tai molempia, ja juon. Ehkä saan huomenna puhelun, ja minulle kerrotaan, että pääsen aloittamaan työt ensi kuussa. Siskokaan ei voisi enää pitää minua hyödyttömänä yhteiskunnan elättinä, kun teen työtä ja maksan veroja. Hänhän elättää minut maksamalla veroja. Ehkä nesteetkin tulevat postissa. Joku nainenkin saattaa ilmestyä ovelleni ja vannoa ikuisesti palavaa rakkauttaan.

Ei voi tehdä muuta kuin odotella ja katsoa mitä tulee. Tuntuu vain siltä, ettei mitään ole tulossa.

#87

Päivä on kääntynyt virallisesti maanantaiksi ja viikko #37 alkanut. Uusi annostus pitäisi astua voimaan, kunhan lääkäri kirjoittaa reseptin ja saan pillerit haettua. Toivottavasti kuulen myös töihin liittyen positiivisia uutisia.

Alkaa hiljalleen tympiä nykyinen meno. Unirytmi on heitellyt muutamaan otteeseen, mutta kuitenkin pysynyt pääsääntöisesti lepakkomaisena. En edes jaksa yrittää muuttaa sitä ennen kuin työt alkaa. Mikäli en pääsekään ensi kuussa aloittamaan, täytyy arvioida asia uudestaan, pelkästään jo työkyvyn säilymisen vuoksi. Sehän minua tässä pelottaakin, työkyky. Miten sille käy, jos en pääsekään heti duuniin? Passivoidun, en saa mitään aikaiseksi, enkä edes välitä.

Katkaisin rattiusputken eilen, ehkä. Olen jonkin verran roudannut olutta tuolta marketista kun ovat olleet niin halpoja. Olivat melko kauan jääkaapissa hautumassa, kunnes eilen huvikseni maistoin vähän. En ole tuota merkkiä juonut aikoihin enkä ollut varma saako sitä edes alas, joten päätin testata ennen kuin ostan lisää. Hyvältähän se maistui ja joinkin sitten kaikki mitä jääkaappiin oli kertynyt. Kyllähän se kai päähänkin meni, ainakin vähän.

Lopuksi taas kovvaa rokkia:

#86

Taas vaihteeksi niska- ja hartiaseutu aivan jumissa. Viime ajat ovat olleet muutenkin melkoista jumittelua, joten eipä ole ihmekään. Olet mitä syöt, vai miten ne sanoikaan.

Tänään olisi perjantai. Jotkuthan odottavat viikonloppua innokkaina, koska silloin pääsee toteuttamaan suunnitelmia ja pitämään hauskaa kavereiden kanssa. Ehkä tässä itsekin pitäisi joskus tehdä jotain muutakin kuin röhnöttää neljän seinän sisällä. Eipä mulla vain ole täälläkään enää paljoa kavereita kun kesällä taas lähti yksi muualle. Ei ole kyllä ollut fiiliksiäkään tehdä oikein mitään. Kai tässä on taas jämähtänyt omaan paskaansa eikä jaksa edes ajatella muuta. Alkoholiakaan en ole ottanut pariin kuukauteen. Alkaisipa jo ne työt.

Hmm, kahvi maistuu taas ihan juotavalta. Sokeri jäi kaupan hyllylle, mutta keksin miten tuon litkun saa maistumaan paremmalta. Laitan aina kylmää vettä suoraan hanasta, mutta päätin kokeilla ottaa veden jääkaapista, jossa mulla on aina kylmää vettä pullossa. Oli vissiin tarpeeksi kylmää kun kahvista tuli aivan eri makuista. Mulla on hyvät jutut, joo.

Työasioista voisi sen verran mainita, että niitä yritetään järjestää ensi kuussa alkavaksi. Mikäli en pääse lokakuussa, aloitus saattaa venähtää alkuvuoteen saakka. Sain mahdollisuuden valita täyden työpäivän - kasista neljään - ja lyhyemmän välillä. Päädyin siihen lyhyempään, tietty. Tarkistin tämän vuoden veroprosentin ja se oli 7, eli ihan hyvin pitäisi jäädä hommista rahhoo kätteen. Toivottavasti pääsisin jo ensi kuussa aloittamaan.

Ensi viikolla saan mitä ilmeisimmin uuden reseptin samalla lääkkeelle, mutta pienemmällä annostuksella. Samalla lääkäri saattaa kirjoittaa reseptin myös täysin uudelle lääkkeelle, Propralille. Tuohan on beetasalpaaja eli sydänlääke. Tarkoitus on lopetella Venlafaxin ja jättää ainoaksi lääkkeeksi Propral, jota otetaan sitten tarpeen mukaan pitämään oireita kurissa.

Eipä mulla ole taaskaan oikein mitään kunnon asiaa, kunhan naputtelen kun on vihdoinkin taas näppis käytössä. Uudet kuulokkeetkin vaikuttavat mukavilta vaikka aluksi soundi kuulostikin jotenkin tunkkaiselta. Aivan tajuttoman hyvän tuntoiset käyttää. Kaiken kaikkiaan tosi hyvät tällaisiksi edullisiksi peruskuulokkeiksi. Sain näyttiksen tuulettimenkin hiljaisemmaksi, joten mikäs tässä on nörtätessä.

Lopuksi vähän bluesahtavaa roketirokkia:

#85

Täytyypä kirjoitella jotain kun hommasin viimeinkin näppiksen. Hankin myös kuulokkeet, mutta niitä en ole vielä testannut.

Onpa likainen ja flunssaa enteilevä olo. Taidan laittaa saunan lämpenemään ja käydä päivälöylyillä. Peseytymisen jälkeen pitäisi käväistä kaupassa. Ajattelin ostaa jotain sellaista mitä en ole muistaakseni ostanut vielä tällä paikkakunnalla asuessani - nimittäin sokeria. En pysty juomaan kahvia enää. En vain osaa. Olen yrittänyt annostella eri määrän puruja, mutta kahvista tulee aina helvetin pahaa, enkä meinaa millään saada sitä alas. Ehkä pitäisi vain lopettaa. Noh, täytyy kokeilla jos sokerin avulla sitä osaisi taas juoda.

Asuntoa pitäisi siistiä. Koneen ympärille kertyy nopeasti pölyä ja kaikkea muuta likaa, koska vietän tässä melko paljon aikaa. Mulla on vielä kaiken lisäksi pöly- tai pölypunkkiallergia, joten likaisuus ja pölyisyys voi olla syy siihen miksi aivastelen ja tunnen oloni hieman flunssaiseksi. Tähän koneen ja parin näytön ympärille kertyy aina melko paljon tavaraa, lähinnä kuppeja, sähkötupakkatarvikkeita, latureita ynnä muita piuhoja, joten yleisvaikutelma muuttuu aina nopeasti rasittavan likaiseksi, vaikka kohtalaisen usein aluetta siistinkin. En tykkää yhtään sellaisesta liian täyteen ahdetusta sisustuksesta, epäsiisteydestä ja ahtaudesta. Pidän selkeydestä ja avaruudesta, kunhan on tarpeeksi kodikasta eikä liian askeettista. Pitäisi päästä sisustamaan.

Olen kysellyt työhommista ja toivottavasti pääsen aloittamaan mahdollisimman nopeasti. Olisin periaatteessa valmis aloittamaan jo vaikka ensi viikolla. Haluaisin saada rytmin vakiintumaan syksyn, talven ja kevään ajaksi. On paljon helpompaa saada asioita aikaiseksi kun herää varhain aamulla. Tunnen oloni paljon virkeämmäksi kun herään aikaisin ja on sellainen mukava aamufiilis.

Täytyypä mennä laittamaan se sauna päälle ja yrittää muutenkin saada tänään jotain aikaiseksi.